Perehdyttyäni perustuloon aiheena, kiinnostuin kuulemaan, mitä tavalliset kansalaiset ovat mieltä perustulokokeilusta. Etsin internetistä mielipidekirjoituksia liittyen perustulokokeiluun. Silmiini osui otsikko: "Perustulokokeilu on siipirikko" (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002918366.html). Kirjoittajana ei kuitenkaan ole "tavallinen kansalainen" vaan vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö. Niinistö ivallisesti toteaa, että kyllähän ne 2000 kansalaista ilomielin ottaa helppoa rahaa vastaan, mutta esittää samalla kysymyksen siitä, ketkä 2000 sen lystin maksaa. Niinistö näkee vaihtehtoina verotuksen kiristämisen ja lisävelan ottamisen. Itse näen vaihtoehtona verotuksen kiristämisen hyvätuloisilla. Kuten jo aiemmin totesin, jokainen, kenen tulot ylittävät 5 000 euroa kuussa, on varaa maksaa. Tai vielä helpompi vaihtoehto, palkkakatto 5 000 euroon kuukaudessa koskien ihan jokaista ihmistä. Loput voidaan laittaa koko kansan hyvinvointipottiin. Kyllä sillä 5000 eurolla pystyy elämään, jos kerran 560 eurollakin ajatellaan niin tekevän. Tämähän on helppoa!

Jatkoin mielipidekirjoitusten etsimistä. Ritva Puolakka on sanonut oman mielipiteensä asiaan Ilkka-sivustolla (https://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/perustulon-ansaan-ei-kannata-langeta-1.1984591#!). Puolakka suhtautuu hyvin kriittisesti siihen, että perustulon saisi jokainen, tulotasoon katsomatta. Hän pelkää, että tällä perustulomallilla köyhät köyhtyisivät ja rikkaat rikastuisivat. Eli taas mentäisiin ojasta allikkoon. Miten tasa-arvoon vetoaminen voi aina tuottaa saman lopputuloksen: tuloerot sen kun kasvavat? Ongelma tuntuu olevan se, että päättäjien pitäisi ottaa itseltään ja antaa muille. Siihen jokainen hyväksikin ajateltu uudistus tyssää. Kukaan ei halua luopua saavutetuista eduistaan muiden hyväksi.

Kovin ihmeellistä muutosta tuskin on siis odotettavissa tästäkään uudistuksesta.

Mitähän muuten tämä uudistus maksaa...?

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.

Saimme opintotehtäväksemme tutustua sosiaaliturvauudistuksen jymypaukkuun: perustulokokeiluun. Mitä perustulokokeilu todella tarkoittaa? Olen toki siitä kuullut jotakin, mutta nyt päätin tutustua aiheeseen tarkemmin. Googlen avulla ohjauduin Kelan internetsivuille. Sieltä sain selville, että perustulokokeilu on pääministeri Juha Sipilän hallituksen kokeilu, joka alkoi 1.1.2017. Kokeilussa 2 000 iältään 25–58-vuotiasta työtöntä saa perustuloa 560 euroa kuussa ilman ehtoja tai tarveharkintaa. Kokeilu kestää kaksi vuotta.

Aloin mielessäni laskeskella euromääriä, joita itse olen joskus työttömänä ollessani saanut. Onko 560 paljon vai vähän? Entä miten perustulo suhtautuu muihin etuuksiin? Voiko sen lisäksi saada asumistukea tai jopa toimeentulotukea? Onko siinä lapsikorotusta? Onko sen tarkoitus vihdoin säästää ihmistä hakemisen tuskalta ja olla se etujen summa, jolla ihmisen katsotaan hengissä pärjäävän kuukauden ajan tässä kulutusyhteiskunnassamme?

Löysin Johanna Perkiön "työpapereita" (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159369/Tyopapereita85.pdf?sequence=4). Niissä esiteltiin erilaisia perustulokokeilumalleja. Riippuen perustulon määrästä, sillä todella voitaisiin korvata useammat etuudet, kuten juuri työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki. Kolmen eri hakemuksen ja paksun liitenipun sijasta, raha kilahtaisi automaattisesti kerran kuussa tilille. Kuulostaa hyvältä! Mutta houkuttelisiko mikään enää tekemään töitä? Toisaalta omiin kokemuksiin nojaten, tämä ehkä juuri houkuttelisi. Olen itsekin kokenut sen rangaistuksen, jonka muutaman satasen palkkarahasta sain. Vaikka asumistukea ja työmarkkinatukea ei alennettu alle 300 euron palkan takia, killinkiäkään en saanut, ennen kuin olin odottanut seuraavan kuun puoleen väliin palkkanauhaani ja toimittanut sitä kelaan. Sillä välin oli jo useampi lasku erääntynyt vajaan sadan euron tosiallisen tulon vuoksi. Lopetin työn tekemisen. Siksi ainakin ajatus perustulosta, joka tulisi joka kuukausi ilman hakemista ja byrokratiahelvettiä, on jo kannatettava ajatus!

Eri perustulomalleista ehkä ajankohtaisinta pohdintaa aiheuttaa se, kuuluisiko perustulo vain kansalaisille vai kaikille Suomessa pysyvästi asuville. Tässä tarkoitetaan kaiketi turvapaikanhakijoita, joita tulvi vielä hetki sitten maahamme paremman elämän toivossa. Tiedän, että Suomessa asuu "pysyvästi" tuhansia ei-ainakaan-vielä-kansalaisia. Soisinko heille saman edun, ilmaista rahaa säännöllisesti omalle tilille omaan vapaavalintaiseen käyttöön? En tiedä, en tosiaankaan tiedä. Pyyteetön auttamisen halu versus oman edun tavoittelu sotii liikaa mielessäni. Rahaa heille toki annetaan perustulosta huolimatta, se vain vaatii lomakkeiden epätoivoista täyttämistä. Onko hädässä olevalle liian haastavaa täytellä kela-kaavakkeita, kun se on sitä minullekin, "hyväosaiselle"?  Vai voisiko perustulo olla pienempi ei-kansalaisille ja kansalaisille? Olisiko tällä mallilla helpompi tasata hyvinvointieroja? Jos perustulon maksaisivat ne kaikista hyvätuloisimmat, sanotaanko vaikka yli 5 000 euroa kuussa tienaavat? Tasaantuisiko tuloerot perustulon myötä? Ainakin koen, että jotakin on tehtävä ja nopeasti. Näen työssäni miten monet eriarvoistuivat ja syrjäytyivät jo tässä toimeentulotukien siirtymisessä Kelaan. Kaikista heikoimmat putosivat Kelan kelkasta. Haluaisin olla yksi heistä, jotka keräisivät kaikki kelkasta pudonneet, hankkisivat heille tilin ja opettaisivat tilin käyttöä ja katsoisin, miten perustulo muuttaa kaikista heikompiosaisia.